Koko kehoon vaikuttavaan syöpäsairauteen ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta lääketieteellinen kehitys on tuplannut potilaan keskimääräisen eliniänodotteen viimeisen 20 vuoden aikana. Tulevaisuudessa hoidolta on odotettavissa yhä enemmän.

Myelooma eli luuytimen plasmasolujen syöpäsairaus on koko elimistön syöpäsairaus, johon liittyy suuri määrä oheisoireita. Luuytimen plasmasolujen tehtävänä on tuottaa elimistöön vasta-aineita, jotka auttavat suojautumaan sairauksilta.

– Terve plasmasolu tuottaa vasta-aineita sateenkaarimaisen laajan kirjon, mutta myeloomasolu tuottaa vain yhtä, m-komponentiksi kutsuttua vasta-ainetta. Sairaat plasmasolut tuottavat kopioita itsestään ja syrjäyttävät terveet solut, jonka seurauksena elimistössä onkin enää vain yhtä vasta-ainetta valtava määrä, hematologian erikoislääkäri Pekka Anttila kuvailee.

”Lähes kaikkien oireita ja elämää voidaan helpottaa. Nykyisellä osaamisella potilas saadaan hoidettua lähtötilannetta parempaan kuntoon.”

Myeloomasolujen valtaama luuydin aiheuttaa kantajalleen moninaisia oireita koko kehoon.

– Tavallisin oire on luustokipu, erityisesti alaselässä. Toisinaan potilaalle voi tulla jopa luunmurtumia tilanteissa, missä niitä ei mitenkään normaalitilanteessa voisi olettaa tulevan. Luustokipujen rinnalla tyypillistä on anemia ja sen aiheuttama väsymys. Joskus väsymyksen ja pahoinvoinnin taustalla voi olla myelooman seurauksena syntynyt munuaisen vajaatoiminta. Sairaus voi lisätä myös infektioherkkyyttä ja alttiutta sairastua esimerkiksi keuhkokuumeeseen, Anttila kertoo.

Epämääräisiäkin oireita aiheuttavan myelooman jäljille päästään tyypillisesti verikokeessa. Diagnosointi saa tukea virtsanäytteestä ja luuydintutkimuksesta, jonka jälkeen taudin laajuutta ja komplikaatioiden uhkaa arvioidaan luuston röntgenkuvauksella.

 

Potilaskohtaista hoitoa

Myeloomapotilaiden taudinkuva vaihtelee yksilöittäin. Hoitolinja valitaan sietokyvyn, yleisen terveydentilan ja iän mukaan. Joskus hoitoa ei tarvita heti lainkaan.

– Hoito käynnistetään vasta siinä vaiheessa, kun anemia tai luustosairaus on merkittävä, potilaalla on munuaissairaus tai koholla oleva veren kalsiumtaso, Anttila korostaa.

Myeloomaa hoidetaan joko intensiivihoidolla tai eri lääkkeiden yhdistelmillä.

– Intensiivihoidossa potilaalta kerätään syväjäähän talteen omia kantasoluja, jotka palautetaan elimistöön solusalpaajahoitojen jälkeen. Jos terveydentila ei kestä intensiivihoitoa, potilaan oireita helpotetaan eri lääkkeiden jaksottaisilla yhdistelmähoidoilla, Anttila kertoo.


Kehitys ennustaa hyvää tulevaan

Myeloomaa ei nykytutkimuksen valossa pystytä parantamaan kokonaan, mutta lääketieteen kehitys on lisännyt potilaan elämänlaatua ja ennustetta merkittävästi.

– Lähes kaikkien oireita ja elämää voidaan helpottaa. Nykyisellä osaamisella potilas saadaan hoidettua lähtötilannetta parempaan kuntoon, ja hyviä, joskus myös oireettomia, elinvuosia voi olla taudin laajuudesta riippuen näkyvissä viisi, kymmenen tai jopa viisitoista lisää, Anttila antaa esimerkkejä.

Tulevaisuudessa tilanne voi olla vielä valoisampi.

– Myelooman hoidon kehittyminen on ollut nousujohteista 90-luvulta lähtien. 2010-luvulla myeloomasolu on opittu tuntemaan yhä paremmin, mikä on tuonut potilaiden hoitoon useita uusia mahdollisuuksia, joiden vaikutukset eliniän odotteeseen selviävät vasta myöhemmin, Anttila kertoo.

Hematologi uskoo, että nykyinen kehitys on vasta ensimakua tulevasta.

– Vaikka viime vuosikymmenenä hoidossa on otettu valtavia harppauksia, meillä on vielä täysi työ, ennen kuin opimme käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla nykyisten lääkkeiden yhdistelmiä. Myelooman hoidon läpimurto ei ole minkään yhden lääkkeen tulo markkinoille, vaan hoitovaihtoehtojen monipuolistuminen ja potilaskohtaisesti parhaiden hoitoyhdistelmien löytäminen sekä uusista että vanhoista lääkkeistä, Anttila painottaa.

Hoitokäytäntöjen kehittäminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä ja rahaa.  

– Jotta saamme parhaan potentiaalin markkinoilla olevista lääkkeistä käytettyä, on keskeistä, että hematologit, erikoissairaanhoidon toimijat ja johto rakentavat suosituksia parhaista käytännöistä, ja viranomaisten taholta löydetään keinot, miten lääkkeiden hinnat saadaan kohtuullistettua, Anttila päättää.