Kirjoittaja Emma Andersson toimii edunvalvonnan erityisasiantuntijana Suomen Syöpäpotilaat ry:ssä.
Aina syöpä ei näy ulospäin. Kaikilta sairastuneilta eivät lähde hiukset, tule lisäkiloja tai muita kehon muutoksia. Mutta kuka huomaa hymyn puuttumisen kasvoilta, uupumisen, ahdistuksen ja pelot?
Vuonna 2019 syöpään sairastui Suomen Syöpärekisterin mukaan reilut 35 000 suomalaista. Vaikka sairastumisluvut ovat nousseet, on myös syövästä selvinneitä yhä enemmän. Moni sairastuneista palaa hoitojen jälkeen työelämään joko täysin tai osittain työkykyisenä. Monet syöpää kroonisesti sairastavat käyvät myös töissä. Syöpädiagnoosin saaneista kolmasosa on työikäisiä ja suurin osa sairastuneista palaa vuoden sisällä takaisin työelämään, käy ilmi Suomen Syöpäpotilaat ry:n 2019 tekemästä kyselystä (n=376). Vajaa 30 % hakeutuu kuntoutukseen, vaikka yli 90 % vastaajista kokee syövän jollain tavalla vaikuttaneen fyysiseen, psyykkiseen tai sosiaaliseen toimintakykyyn.
Paljon on niitä, jotka sinnittelevät pätkätöissä diagnoosin jälkeen, toimivat freelancereina tai yrittäjinä. On niitäkin, jotka on irtisanottu sairastumisen jälkeen, ja jotka miettivät miten sanoittaa työhaastattelussa syövän mentävä aukko ansioluettelossa.
Esimerkkejä toimivista ratkaisuista työpaikoilla on myös paljon. Työnkuvaa on voitu muuttaa, on hankittu sähköpöytä tai muuten huomioitu töihin palannut yksilöllisesti. Tarinoita on yhtä monta kuin on kertojaa, jokaisen polku on erilainen.
Aina paluu entiseen työnkuvaan entisenlaisena ei onnistu. Syöpään sairastuneella ei ole edessä pelkästään toipuminen fyysisistä hoidoista, vaan sairastunut kaipaa työyhteisönsä tukea, jotta työnteko sujuu mutkattomasti ja ihminen voi hyvin myös työpaikallaan.
Paluu töihin voi olla hankalaa, eikä monipuolista tukea välttämättä ole saatavilla syöpähoitojen päätyttyä. Hoitopolulla ei aina huomioida riittävästi työn merkitystä potilaalle ja työhön paluun haasteita kuntoutuksessa. Tietoa on tarjolla monessa paikassa, mutta kokonaiskuva jää usein hahmottumatta.
Syöpään sairastuneen hoitopolku on usein pidempi kuin pelkkä intensiivinen hoitojakso sairaalassa. Ideaalitilanteessa palveluohjaus toimisi jo diagnoosivaiheessa ja potilas saisi automaattisesti tietoa eri palveluista ja kuntoutusmahdollisuuksista. Moni ei esimerkiksi tiedä Kelan ja Syöpäjärjestöjen kuntoutusta tukevista kursseista. Jos syöpään sairastunut tietäisi paremmin mistä saada missäkin tilanteessa tukea ja apua, ei hän jäisi hoitojen loputtua niin yksin ajatustensa kanssa.
Lue lisää Syöpä ja työelämä -teemasta osoitteessa Syopajatyo.fi ja tutustu sairastuneille ja ammattilaisille tuotettuihin materiaaleihin:
Terveydenhuollon ammattilaisille esite ”Syöpään sairastuneen työelämään paluun tuki – Työkaluja terveydenhuollon ammattilaisille”