Tautisolut voivat kuitenkin aiheuttaa pesäkkeitä myös muualle luustoon tai luuston ulkopuolelle. Uusia tapauksia ilmenee Suomessa noin 400 vuosittain, ja keskimääräisesti sairaus puhkeaa 65 - 70 vuotiailla. Tauti on nuorilla harvinainen ja lapsilla ei esiinny.

Myelooman syy on tuntematon.  Kyseessä on monen tekijän tapahtumasarja, jossa toisiaan seuraavat varhaiset ja myöhäiset geneettiset muutokset johtavat taudin kehittymiseen.  Perimän merkitystä ei täysin tunneta, mutta tutkimukset osoittavat, että myös geneettiset tekijät voivat vaikuttaa sen puhkeamiseen.

Sairautta edeltää aina syövän esiaste, niin sanottu MGUS, joka voi muuntua vuosien kuluessa varsinaiseksi myeloomaksi. Kuitenkin MGUS:sta vain 1 prosentti vuodessa muuttuu hoitoa vaativaksi myeloomaksi.

Myelooman oireet voivat hematologian erikoislääkäri Mervi Putkosen mukaan vaihdella, mutta tyypillisesti sairastuneella ilmenee luustokipua, väsymystä ja toistuvia tulehduksia. Myelooma voi olla myös oireeton, jolloin se todetaan sattumalta muun tutkimuksen yhteydessä otetuista verikokeista. Tällöin matala hemoglobiini, korkea lasko tai munuaisten vajaatoiminta voivat olla merkkejä myeloomasta.

- Luustokivuista tyypillisin on selkäkipu. Pitkälle edennyt myelooma haurastuttaa luita ja se voi löytyä vaikka lonkkamurtuman taustalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikkien selkää särkee joskus ja se ei ole merkki harvinaisesta myeloomasta, Putkonen huomauttaa.                                                                                                                                                                                                                                                            

- Varsinainen diagnoosi vaatii veri-, virtsa- ja luuydinnäytteitä sekä kuvantamistutkimuksia.

Suomessa hoidon taso on Putkosen mukaan hyvin laadukasta ja kansainvälistä tasoa vastaavaa. Uusien myeloomalääkkeiden käyttöönotto 2000-luvulta alkaen on merkittävästi parantanut potilaiden ennustetta.

Putkonen kertoo, että kaikille alle 70-vuotiaille pyritään ensihoitolinjassa tekemään kantasolusiirto, jossa potilaalle palautetaan korkea-annoshoidon jälkeen omat, aiemmin kerätyt kantasolut.  Toimenpiteellä ja sen jälkeisellä lääkehoidolla taudin kulku voidaan joskus pysäyttää jopa useiksi vuosiksi.

- Kroonisen sairauden hoidossa tavoite on, että potilas voi hyvin. Vakavasta verisyövästä huolimatta potilaan pitää voida elää mahdollisimman normaalia elämää, Putkonen vakuuttaa.