Lymfooma on imukudossairaus, jossa veren valkosolut jakaantuvat epänormaalisti ja lisääntyvät kontrolloimattomasti. Taudilla on yli 100 alalajia, joiden oireet ja hoitomuodot eroavat toisistaan.
Monivivahteista lymfoomaa on eroteltu jakamalla se kahteen pääryhmään: B-lymfosyyteistä kehittyvään Hodgkinin lymfoomaan sekä B- ja T-lymfosyyteistä kehittyvään Non-hodgkinin lymfoomaan englantilaisen professori Thomas Hodgkinin mukaan. Kahden pääluokan alla tauti jaetaan edelleen lukuisiin alaryhmiin.
– Lymfooman kehittyessä imusolu muuttuu pahanlaatuiseksi imukudoksen sairaudeksi. Useimmiten epänormaalit imusolut kerääntyvät imusolmukkeisiin, mutta lymfooma voi ilmetä missä tahansa päin kehoa, kuten pernassa, luuytimessä, iholla, keuhkoissa tai maksassa, ja jopa aivoissa, syöpätautien professori Sirpa Leppä kuvailee.
Tyypillisin oire on imusolmukkeiden suureneminen, josta myös kansankielessä käytetty nimi, imusolmukesyöpä, tulee.
– Potilaan epäilys lymfoomasta herää useimmiten kaulaan, nivustaipeeseen tai kainaloon tulleesta suuresta, halkaisijaltaan yli kahden sentin patista. Sijainnista riippuen patti voi aiheuttaa myös muita oireita, esimerkiksi yskää, raajaturvotusta tai kipua. Lääkäriin on syytä hakeutua, jos patti kasvaa nopeasti, ei häviä muutamassa viikossa, eikä sen ilmestymiseen liity flunssan oireita, Leppä neuvoo.
Professori muistuttaa, että läheskään aina imusolmukkeen suurentuminen ei kuitenkaan ole merkki syövästä.
– Imusolmukkeet voivat suurentua myös esimerkiksi nielutulehduksen yhteydessä. Tällöin suureneminen on kuitenkin yleensä maltillisempaa ja symmetristä molemmin puolin kaulaa, Leppä kertoo.
Levitessään lymfooma voi aiheuttaa myös erilaisia yleisoireita.
– Yleisoireena voi esiintyä kuumeilua ilman flunssan oireita, selittämätöntä painon laskua ja joskus niin voimakasta yöhikoilua, että tyynyliinaa, lakanoita tai yöpukua tarvitsee vaihtaa kesken yön. Yleisoireet ovat merkki siitä, että tautia on elimistössä paljon ja se rasittaa kehoa.
Koepalasta diagnoosiin
Lymfooman kymmenet alalajit ja niiden erilaiset hoitomuodot asettavat vaatimuksia diagnosoinnille.
– Lymfooman diagnoosi edellyttää aina koepalaa, jonka kudosrakennetta tutkitaan lymfooman alalajin tunnistamiseksi mikroskoopilla. Tämä tarkoittaa, että kokonainen suurentunut solmuke tai vähintään osa siitä poistetaan. Ohutneulanäyte on lymfooman diagnosointiin riittämätön, Leppä painottaa.
Hoitolinja valitaan lymfooman alalajin ja taudin levinneisyyden mukaan.
– Hoidon suunnittelun ja ennusteen arvioimisen edellytyksenä on taudin tarkka tyypittäminen. Osa lymfoomista voidaan parantaa, osassa hoidon tavoitteena on elinajan pidentäminen, osassa taudin etenemisen jarruttaminen tai oireiden lievittäminen. Toisinaan lymfoomaa voidaan seurata jopa vuosia ilman hoidon tarvetta, professori kertoo.
Lue myös: Lymfaturvotusta voidaan helpottaa eri tavoin
Hyvän ennusteen Hodgkinin lymfooma
Suomessa noin 10 % lymfoomista kuuluu Hodgkinin alalajiin, joka on yksi parhaiten parannettavissa olevista syöpämuodoista. Suurin osa Hodgkinin lymfoomaan sairastuneista on nuoria aikuisia.
– Hodgkinin lymfooma on ollut yksi syövän hoitojen kehittämisen mallitaudeista. Taudin hoitamisessa on otettu nopeita edistysaskelia, ja nykyisin jopa 80 % sairastuneista paranee, Leppä sanoo.