Kuuden lapsen 39-vuotias isä ei aluksi ymmärtänyt mistä oli kyse. Hän ei ollut koskaan kuullut moisesta sairaudesta.

Kesällä 2014 alkaneet ylävartalon voimakkaat luustokivut eivät helpottaneet hierojilla eivätkä fysiatreilla. Jatkotutkimuksissa Jyrki Kurtilla todettiin myelooma.

Rajuna alkanut sairaus vei Kurtin petipotilaaksi koko kesäksi. Luovuttajaselvittelyt kantasolusiirtoa varten aloitettiin välittömästi.

Tietoisuus taudin vakavuudesta kasvoi nopeasti. Yhden tyttären haudannut perhe itki yhdessä. Ymmärrys, että menetyksestä voi selvitä, auttoi kuitenkin löytämään toivon näköaloja.

– Sairaudesta on puhuttu avoimesti ja rehellisesti lapsille. Olemme rohkaisseet heitä kysymään kaikesta. Kuolemaa koskevat kysymykset ovat vaikeita, niiden äärellä olemme itkeneet usein. Mutta ei kukaan meistä tiedä, kuinka kauan täällä saa elää.

 

Toivoa rajujen hoitojen keskellä

– Vankilakundit tuli mieleen seinää tuijottaessa.

Alkuvuodesta 2015 Kurtti makasi 38 vuorokautta eristyshuoneessa HUS:ssa kantasolusiirron ensi- ja jälkihoidossa.

– Siirron jälkeen pahoinvointi oli todella runsasta ja olin vuodepotilaana. Noin viikon ajan minua kiusasi hoitoon toisinaan liittyvä hikka, joka saattoi kestää 18 tuntia päivästä.

Siirtoa seurasi myös ihon akuutti käänteishyljintä, jota hoidettiin nopeasti jättikortisonihoidolla, joka taas söi lihaksia nopeasti.

Rajujen hoitojen ja vaikean sairauden keskellä Kurtti sai voimaa perheestään, vertaistuesta ja henkilökohtaisesta uskosta.

 

Uuden elämän kynnyksellä

Keväällä päivät pitenevät ja Kurtin voimat kohenevat. Päivittäin hän käy sauvakävelemässä vaimonsa kanssa. Hän on onnellinen jokaisesta uudesta aamusta johon saa herätä.

– Vielä emme tiedä tehosiko siirto syöpääni, mutta se on antanut runsaasti uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Siirto on antanut minulle uuden mahdollisuuden elämään.