"Jatkotutkimusten ja luuydinpunktion jälkeen kuulin sairastuneeni myeloomaan eli plasmasolusyöpään. Myelooma on parantumaton sairaus. Minulla tauti pysyi kantasolusiirron jälkeen yli vuosikymmenen alhaalla ja oireettomana. Vuonna 2012 myelooma kuitenkin aktivoitui uudelleen. Hoidot aloitettiin nykyaikaisilla lääkkeillä, joita voin itse ottaa kotona, eikä sairaalajaksoja ole tarvittu.

Nyt uudessa hoitoyksikössä saamani hoito on tehonnut hyvin. Olen myös saanut valkosolunkasvutekijää, ja vastustuskykyni on sillä parantunut.
Syöpädiagnoosin ja alkuhämmennyksen jälkeen olen pyrkinyt elämään positiivisesti ja luottaen tulevaisuuteen.

Perhe ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen auttavat jaksamaan. Puolitoista vuotta sitten muutimme Jyväskylästä Paimioon lasten perheiden lähelle. Silloin ystävät ja harrasteryhmät tukiverkkoineen jäivät kauas, ja myös sairaanhoitopiiri muuttui. Olen kuitenkin luonut myös uudessa kotipaikassani ystäväverkostoja ja aloittanut vapaaehtoistyön vanhusten parissa.

Ylläpidän vahvaa toivoa mieleisillä harrastuksilla. Olen pärjännyt tautini kanssa 20 vuotta ja uskon lujasti pärjääväni vielä pitkään. Tosiasioiden hyväksyminen ja tämän pohjalta rakennettu myönteinen asenne sekä läheiset, elämään eri tavoin osallistuminen ja mahdollisimman vähäinen murehtiminen auttavat jaksamaan.”

Paula Silvast, eläkeläinen