Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala kertoo eteisvärinän yleistyvän epidemian tavoin ja selittää ilmiötä muun muassa väestön ikääntymisellä ja ylipainon lisääntymisellä.

– Suuret ikäluokat alkavat olla nyt siinä iässä, että karttuneet vuodet ovat riskitekijä eteisvärinälle ja sille altistaville sydänsairauksille. Samalla hoidot ovat parantuneet ja ihmiset elävät pidempään, mikä näkyy potilasluvuissa.

Ikääntyvä väestö ei kuitenkaan yksin riitä selittäjäksi.

– Huonot elintavat ja niiden seurauksena syntyneet sydänsairaudet ovat yhä edelleen merkittävä altistaja. Nykyisin erityisesti vähäinen liikunta ja ylipaino pistävät sydämen koville. FinTerveys2017 -tutkimus osoitti, että neljäsosa suomalaisista ovat lihavia, mikä on todella huolestuttavaa, Hekkala painottaa.

Ennaltaehkäisy on eteisvärinä­epidemian kitkemisen tärkein työkalu.

– Verenpaineen hoito, terveellinen ravinto, liikunnan lisääminen ja ylipainon välttäminen ovat terveen sydämen tukipilarit, Hekkala sanoo ja kannustaa lisäämään arki­liikuntaa.

 

Seuraa sydäntäsi

Eteisvärinä on rytmihäiriö, jossa sydämen eteiset supistelevat kammiota tiheämmin, jolloin syke on epäsäännöllinen. Se voi tuntua voimakkaana ja epätasaisena tykytyksenä tai olla aiheuttamatta oireita lainkaan. Eteisvärinä ei itsessään ole vaarallinen, mutta sen seurauksena eteisessä syntyvä verihyytymä voi pahimmillaan johtaa aivoinfarktiin.

– Diagnosoidussa eteisvärinässä verihyytymät voidaan välttää ennalta­ehkäisevällä lääkityksellä. Tämän vuoksi oireettomat eteisvärinät on tärkeä löytää, ja se onnistuu vain riskiryhmien omalla aktiivisuudella, kuten pulssin tunnustelulla ja verenpaineen mittaamisella, Hekkala muistuttaa.

Ylilääkäri korostaa seurannan merkitystä myös diagnoosin jälkeen.

– Eteisvärinäpotilaiden aivoinfarkteja ennaltaehkäistään veren hyytymiseen vaikuttavilla lääkkeillä eli antikoagulanteilla, joita löytyy markkinoilta useampi vaihtoehto. Sopivan lääkkeen löytyminen ja hyvän hoitotasapainon ylläpitäminen edellyttävät säännöllistä seurantaa.

– Perinteisellä varfariinilääkityksellä olevien potilaiden hoitotasapainoa seurataan kuukausittain verestä otettavalla INR-arvolla, jonka mukaan lääke annostellaan. Uudem­missa lääkkeissä, niin kutsutuissa suorissa antikoagulanteissa, INR-arvoa ei enää tarvitse mitata. Silti vuosittainen, ikäihmisillä puolivuosittainen seuranta on hyvän hoitotasa­painon ylläpitämisen kulmakivi, Hekkala päättää.