– Olimme safarilla, ja yhtäkkiä mua alkoi ahdistaa rinnasta ja hikoilutti ihan hirveästi. Ihmettelin sitä tolkutonta hikoilua, kunnes ymmärsin mistä on kyse. Safarille hälytettiin ensiapuryhmä. Sain heiltä piikin, joka todennäköisesti oli mun henkiinjäämisen kannalta ratkaisevaa, Hjallis kertaa muutaman vuoden takaisia tapahtumia.

Varoitusmerkkejä sydänkohtauksesta olisi ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa.

– Näin jälkeenpäin kun ajattelen, oireita oli jo kauan ennen Etelä-Afrikan tapahtumia. Mua ahdisti rinnasta, kun kävin lenkillä. En vain osannut silloin reagoida siihen. Kuvittelin olevani teräsmies, jolle ei voi tapahtua mitään, Harkimo naurahtaa.

 

Vaikeuksien kautta voittoon

Sydäninfarktipotilas pitäisi päästä leikkaamaan muutaman tunnin sisällä kohtauksesta. Hjalliksella hoito venyi tuntikausiksi.

– Mut vietiin safarilta sairaalaan, josta mut oli tarkoitus siirtää edelleen toiseen sairaalaan leikkausta varten. Hoitohenkilökunta kuitenkin unohti siirron.

Hjallis ehti odotella siirtoa sairaalaan noin kuuden tunnin ajan, kunnes leikkaava lääkäri alkoi kysellä miehen perään.

– Hän oli saanut tiedon, että sydänkohtauspotilas on tulossa leikkaukseen ja ihmetteli, kun potilasta ei kuulunut. Hän soitti ja kyseli, että missä se sydänkohtauksen saanut mies on, sehän kuolee kohta. Vasta siinä vaiheessa hoitohenkilökunta havahtui, että toi potilashan pitää siirtää, Hjallis muistelee.

Hjallis kiittelee leikkaavan lääkärin ammattitaitoa ja toteutunutta hoitoa viiveen jälkeen.

– Sain todella hyvää hoitoa. Lääkärini oli kova ammattilainen, hän oli aikanaan mukana maailman ensimmäisessä sydänsiirrossakin.

Leikkausta seurasi kuukauden mittainen toipumisjakso.

 

Elintavat kuntoon ja arki tasapainoon

Sydäninfarktin taustalla on yleensä elintasosairautena pidetty sepelvaltimotauti. Harkimo tunnustaa, että ennen kohtausta elintavat eivät olleet kummoiset.

– En juuri kiinnittänyt huomiota siihen, mitä söin. En ole koskaan ollut varsinaisesti lihava, mutta nyt ymmärrän, että ne ovat ne sisäiset rasvat, jotka ratkaisevat, eikä se mikä näkyy ulospäin.

Etelä-Afrikan tapahtumat saivat Harkimon katsomaan elintapojaan toisin silmin.

– Tällainen kokemus pysäyttää. En enää syö ihan kaikkea mitä näen ja pidän kuntoani yllä pelaamalla tennistä.

Vaatteet toimivat Hjalliksen puntarina.  

– Olen käyttänyt samoja vaatteita 20 vuotta. Ne eivät valehtele. Kun alkaa kiristää, on aika skarpata. Itsekuri on avain onneen.

Hjallis kokee, että on hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on, että elämä on balanssissa.

– Uskon lyhyisiin ja tehokkaisiin työpäiviin. Liian pitkät päivät tekevät väsyneeksi ja sairaaksi. Kuntoa pitää hoitaa ja perheelle pitää löytyä aikaa, Hjallis päättää.