Sairauden puhkeamiseen ei ole olemassa vain yhtä syytä.

Geeniperimä lisää rajallisesti riskiä sairastua MS-tautiin. Sairaudelle altistavista ympäristötekijöistä tunnetuimpia ovat D-vitamiinin riittämätön saanti, tupakointi sekä tietyssä iässä vahvana sairastettu Epstein-Barrin virus eli EBV-infektio. MS-taudin syntyyn vaadittaneen ainakin yksi sairauden lopulta laukaiseva ulkoinen tekijä geneettisesti alttiissa kohteessa.

Suomessa on lähes 7000 MS-tautia sairastavaa potilasta. Taudin esiintyvyys on meillä hiukan yli 1/1000 asukasta ja vuositasolla uusia MS-diagnooseja tehdään noin yksi päivittäin. MS-tauti voi ilmetä tasaisesti etenevänä tai aaltomaisena. Valtaosa eli noin 85 % MS-potilaista sairastaa aaltomaista taudin muotoa.

 

Taudin eteneminen yritetään estää hyvällä hoidolla

Neurologian erikoislääkäri Juha Multasen mukaan aaltomaisen MS-taudin diagnostiikka perustuu sairauden ajallisen ja paikallisen hajapesäkkeisyyden osoittamiseen keskushermostossa. Pahenemisvaiheet ilmenevät joko selvinä oireina neurologisissa ratajärjestelmissä tai aivokuvauksessa nähtävinä uusina tulehduspesäkkeinä.

Ensimmäistä MS-tautiin viittaavaa oirejaksoa ei vielä ryhdytä hoitamaan, mutta tilannetta seurataan magneettikuvauksilla diagnoosin varmistumiseksi.

Varhaisella hoidolla voidaan Multasen mukaan vaikuttaa taudin luonnolliseen kulkuun ja estää sen etenemistä. Hoidon tehoa seurataan aktiivisesti ja tarvittaessa sitä voidaan muuttaa, jos lääke ei pure. Lääkehoidossa huomioidaan potilaan yksilöllinen kokonaistilanne ja toiveet. Multanen kertoo, että näin esimerkiksi nuorelle naiselle lääkehoito voidaan suunnitella sen mukaan, onko toiveissa saada lapsi.

Hoitojen tavoitteena on yhä enenevässä määrin estää pysyvän haitan syntyminen. Ennustetta parantavalla hoidolla pyritään suojaamaan potilas tulevilta tulehdusmuutoksilta ja oireilta, mutta mahdollisia jo olemassa olevia oireita ja toiminnallista haittaa ei Multasen mukaan voida vielä poistaa.