MS-tauti on keskushermoston tulehduksellinen sairaus, joka aiheuttaa moninaisia neurologisia oireita.

– Oireet vaihtelevat riippuen siitä, mikä osa potilaan keskushermostosta on vioittunut. MS-tauti voi ilmetä esimerkiksi raajojen tuntohäiriöinä, lihasheikkoutena, epätavallisena uupumuksena ja väsymyksenä, virtsarakon toimintaongelmina ja näköoireina. Se voi aiheuttaa myös tasapaino- ja koordinaatiovaikeuksia sekä lämpöherkkyyttä, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen listaa esimerkkejä keskushermostollisista oireista.

MS-potilaiden invalidisoimista ehkäistään ja elämänlaatua ylläpidetään tulehdusta sammuttavilla ja taudin etenemistä hidastavilla hoidoilla.

– Tämän lisäksi lihasjäykkyyttä, kävelykykyä ja virtsaamisoireita voidaan helpottaa oireenmukaisella lääkityksellä, Multanen sanoo.


Yksilöllistä hoitoa ja aktiivista seurantaa

MS-taudin etenemistä hidastavat hoitomahdollisuudet ovat kehittyneet viime vuosina.

– Lääkkeet ovat lisääntyneet, mikä mahdollistaa hoidon räätälöimisen taudin vaikeusasteen mukaan. Mitä aggressiivisempi sairaus, sitä tehokkaampi lääke valitaan, Multanen sanoo.

– Oleellista on seurata alussa hoidon tehoa tiukasti, jotta huonoon hoitovasteeseen voidaan reagoida riittävän ajoissa vaihtamalla lääkitystä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa hoito tehoaa, sitä paremman suojan potilas saa, neurologi jatkaa.

Potilaiden ennusteen odotetaan paranevan entisestään.

– Tavoite pitää potilaat oireettomina tai lähes oireettomina voi hyvin onnistua jo tänä päivänä. Tulevaisuudessa hoidon tehon seurantaan ja potilaskohtaisempaan hoitoon on odotettavissa edistysaskelia. Varhain aloitetulla hoidolla hermosto saadaan suojattua ajoissa, jolloin taudin aiheuttama invaliditeetti siirtyy tai jopa vältetään kokonaan, Multanen kertoo.

 


 

Täyttä elämää ja aaltoilevia oireita

Outi Lehtosuo sai MS-diagnoosin 31-vuotiaana. Oireet ovat tulleet ja menneet, mutta toimintakyky ja elämänilo ovat säilyneet.

Ensimmäiset oireet tulivat vuonna 2010.

– Olin poikkeuksellisen uupunut koko loppuvuoden, mutta pistin sen pimeän vuodenajan ja hektisen työn piikkiin. Pian vasen silmä alkoi oireilemaan, näin valon välkettä, näkökentästä tuli suppea ja silmän takana alkoi tuntua voimakasta kipua. Silmäoireet pistin sairastamani kroonisen migreenin piikkiin, Lehtosuo kertoo.

– Oireiden jatkuttua viikon vasemman silmän näkökyky katosi kokonaan. Siinä vaiheessa tajusin mennä silmälääkäriin, Lehtosuo jatkaa.

– Muutamien testien jälkeen silmälääkäri totesi oireiden viittaavan näköhermotulehdukseen, joka on MS-taudin tyypillinen ensioire, Lehtosuo kertaa tapahtumia seitsemän vuoden takaa.

Näköhermotulehdus ei vielä kuitenkaan johtanut diagnoosiin.

– Magneettikuvassa näkyi tulehdusmuutoksia, mutta silloisten diagnosoinnin kriteerien mukaan MS-tautiin tarvittiin kaksi kliinistä oiretta ja sairausjaksoa. Sain kolmen päivän kortisonitiputuksen ja näkö palautui pikkuhiljaa, Lehtosuo muistelee aikaa ennen diagnoosia.

Keväällä 2011 Lehtosuon vasen jalka alkoi oireilemaan.

– Koin erikoisia tuntohäiriöitä, lihasheikkoutta ja puutumista. Aloin tutkia ja lukea, ja tajusin mistä on kyse. Monien mutkien kautta pääsin tutkimuksiin ja sain lopulta diagnoosin.


Hyvässä hapessa

Lehtosuon vuosiin MS-taudin kanssa on mahtunut monenlaisia jaksoja, mutta juuri nyt nainen voi hyvin.

– Minulla on ollut useampi pahenemisvaihe, ja niiden jälkioireet kummittelevat aina välillä kuumuuden tai kovan fyysisen rasituksen yhteydessä.

– Tauti ei kuitenkaan näy päälle päin. Urheilen paljon, olen hyvässä kunnossa ja käyn kokopäivätyössä, Lehtosuo kertoo iloisena kuulumisiaan.