Alkoholi tuli mukaan nyt lähes viisikymppisen Samin elämään jo nuorena.

– Itsenäistyin varhain, muutin jo alaikäisenä pois kotoa. Aluksi ottaminen oli olevinaan harmitonta hauskanpitoa, mutta intin jälkeen ote alkoi lipsua ja homma lähti lapasesta. Yhtäkkiä olinkin jo koko viikon pienessä hiivassa, ja pian kuvioihin tulivat pillerit. Sillä polulla kuljettiinkin sitten seuraavat 20 vuotta.

Lääkkeistä autoasentajana työskennellyt Sami haki helpotusta kovan työtahdin aiheuttamaan paineeseen.

– Jossain vaiheessa tein autohommia lähes 24/7, eikä pääkoppa kestänyt rasitusta. Aloin hoitamaan itse itseäni, kadulta löytyi pillereitä ja hetken aikaa elämä tuntui helpolta.

Kuitenkin vain hetken.

– Lopulta ajauduin niin pahaan umpikujaan, että yritin itsemurhaa, joka minun ja nyt 12 vuotiaan tyttäreni onnekseni epäonnistui.

– Siinä sairaalapedillä itsemurhayrityksen jälkeen maatessani havahduin. Tajusin, että raitistuminen on ainoa vaihtoehto.  Olin vuosikaudet ajatellut vain itseäni, tyttäreni tarvitsi iskää ja nyt minun oli vihdoin aika olla sitä.

 

Eväitä uuteen elämään

Sami sai sosiaali- ja terveyshuollolta maksusitoumuksen päihdekuntoutukseen erikoistuneeseen Hoitokoti Kangaskartanoon.

– Nyt kun halusin vakavissani raitistua, sain ensimmäistä kertaa hyvän yhteyden myös sosiaalitoimistoon. Olen kiitollinen siitä, miten paljon olen saanut raitistumiseeni tukea.

Kolmen kuukauden hoitojakso on tulossa pian päätökseen.

– Nyt ollaan siinä pisteessä, että olen vihdoin vieroittautunut bentsodiatsepiineistä. Kangaskartanon hyvä yhteishenki ja vertaistuki ovat olleet korvaamattomia tällä matkalla. Nykyisin aamuisin on hyvä fiilis herätä, kun ei ole krapulaa eikä vierotusoireita.

Uuden kodin vuokrasopimus on jo kirjoitettu.

– Muutan kaupungista maalle, tukiasuntoon vanhan 11 vuotta sitten raitistuneen ystäväni lähelle. Sydämessäni läikähtää, kun näen tyttären innon siitä, että kotona on pian selvä iskä.

 

Lue lisää: kangaskartano.com