Tic-oire on tarkoitukseton, äkillinen ja toistuva lihasnykäys tai äännähdys. Äänelliset tic-oireet voivat olla myös sanoja tai lauseita. Liikkeet tulevat ihmiselle ei-tahdonalaisesti, mutta niitä voi yleensä tahdonalaisesti jonkin verran pidätellä. Touretten oireyhtymässä, eli TS:ssä, esiintyy sekä motorisia että äänellisiä tic-oireita, ei kuitenkaan välttämättä samanaikaisesti.

Yleisempi miehillä

Aikuisista arviolta noin yksi tuhannesta sairastaa Touretten oireyhtymää. Miehillä se on kolme tai neljä kertaa yleisempi kuin naisilla.

– Ensimmäiset tic-oireet tulevat yleensä ennen kouluikää, ne usein lisääntyvät ala-asteiässä ja ovat voimakkaimmillaan 11-12 -vuotiaana. Oireet lievenevät usein aikuisuuteen tullessa. Noin viidesosa kuitenkin kokee häiritseviä oireita vielä aikuisuudessa.

Yhteys pakko-oireisen häiriön (OCD), ADHD:n ja TS:n välillä on selkeä: näillä sairauksilla on vahva yhteinen geenitausta. Samanaikaissairautena voi ilmetä myös masentuneisuutta tai ahdistuneisuushäiriöitä.

– TS:n hoidossa mietitään, mistä oireesta on eniten haittaa. Lääkehoidon rinnalla on erilaisia toimivia kognitiivisen terapian muotoja, kuten tavankääntämis- tai altistusterapiat. Yleensä apua tarvitaan samanaikaisoireiden, kuten ADHD:n, OCD:n tai masennuksen hoitoon. Tic-oireiden hoito sen sijaan ei välttämättä ole tarpeellista. Hoidettava ei aina edes halua, että tic-oireita hoidetaan, vaan voi kokea ne osaksi itseään. Painetta tic-oireiden hoitoon voi tulla ulkopuolelta, esimerkiksi työyhteisöstä.

TS on alidiagnosoitu sairaus

– Vertaistuki on tärkeää. Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys on hyvä paikka aloittaa. Vaikka tieto TS:stä on selvästi lisääntynyt, oireita ei välttämättä terveydenhuollossa tunnisteta tai niitä tulkitaan väärin, Leppämäki toteaa.
 

Lue lisää: tourette.fi/yhdistys.php