1970-luvulla alkanut myönteinen kehitys on tällä vuosituhannella edelleen jatkunut, ja suomalaisten terveys ja toimintakyky ovat kohentuneet monessa suhteessa.

Koettu terveys on parantunut ja pitkäaikaissairaiden osuus pienentynyt. Samoin monet tärkeimmistä kansanterveysongelmista ovat kehittyneet suotuisaan suuntaan: muun muassa sydän- ja verisuonitaudit, psyykkinen kuormittuneisuus, alkoholihäiriöt, työuupumus ja tapaturmien aiheuttamat vammat ovat vähentyneet. Suun terveys on parantunut samoin kuin liikkumiskyky, kognitiivinen toimintakyky ja työkyky. Näiden monien osatekijöiden vaikutuksesta keski-ikäisten ja iäkkäiden terveyteen liittyvä elämänlaatu on tutkimusten mukaan kohentunut, ja iäkkäät selviytyvät aiempaa paremmin arkitoimistaan.

"Suomalaisista naisista vain 30 prosenttia ja miehistä 40 prosenttia on normaalipainoisia"

Muutos näkyy myös siinä, että 65 vuotta täyttäneillä terveiden elinvuosien odote näyttää runsaan vuosikymmenen aikana lisääntyneen yli kolmella vuodella, mutta sairaiden elinvuosien määrä on hieman vähentynyt. 65-vuotiailla naisilla terveitä vuosia olisi edessä siten noin 18 ja miehilläkin lähes 15.

Viimeaikaisessa kehityksessä on kuitenkin myös isoja huolenaiheita. Yksi niistä on diabetes, joka on yleistymässä. Osasyynä tähän on ylipaino: suomalaisista naisista vain 30 prosenttia ja miehistä 40 prosenttia on normaalipainoisia. Myös liikuntaelinoireilu on lisääntynyt. Selkäkipu on yleistynyt työikäisillä miehillä, ja naisilla lähes jokaisessa ikäluokassa. Samoin tuki- ja liikuntaelinten toimintavajavuudet ovat edelleen tavallisia, vaikka liikkumiskyky kokonaisuudessaan on parantunut.

Monet niistäkin kansanterveyden ongelmista, jotka ovat vähentyneet, ovat silti erittäin yleisiä ja heikentävät merkittävästi väestön hyvinvointia. Esimerkiksi joka kolmannella 75 vuotta täyttäneellä miehellä ja joka neljännellä naisella on todettu sepelvaltimotauti, ja iensairauksia on lähes kahdella kolmasosalla miehistä ja yli puolella naisista. Työssäkäyvistä noin joka neljännellä on merkkejä työuupumuksesta. Huolestuttavaa on myös se, että kansanterveyden myönteiset muutokset ilmenevät selkeimmin varttuneissa ikäluokissa, mutta nuorempien aikuisten terveyden hyvä kehitys näyttää pysähtyneen.

"Terveyden edistämisen mahdollisuudet eivät ole utopiaa"

Vaikka kansanterveys on kaikkiaan mennyt ilahduttavaan suuntaan, terveyden eriarvoisuus ei ole vähentynyt. Koulutus- ja tuloryhmien väliset erot ovat suuret lähes kaikilla terveyden osa-alueilla ja vakavimmin ne näkyvät eliniässä: suurituloisimmat miehet elävät keskimäärin yli 12 vuotta pidempään kuin pienituloiset. Naisillakin ero on seitsemän vuotta. Tulevina vuosina ison paineen sekä terveyden- että vanhushuollolle aiheuttaa väestön nopea ikääntyminen.

80 vuotta täyttäneiden määrä kaksinkertaistuu kahdessa vuosikymmenessä ja 90 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa vielä nopeammin. Ikääntymisen seurauksena sairaiden ja toimintarajoitteisten lukumäärä kasvaa väistämättä, vaikka sairastavuus pienenisi kunkin ikäryhmän sisällä.

Tätä kehitystä on kuitenkin mahdollista hillitä: ainakin 80 % sepelvaltimotautitapauksista ja yli 90 % tyypin 2 diabetestapauksista olisi ehkäistävissä terveillä elintavoilla. Samoin noin kolmasosa syöpätapauksista voitaisiin ehkäistä terveellisellä ravinnolla ja liikunnalla. Monet terveyden ja toimintakyvyn ongelmat vähenisivät huomattavasti huono-osaisimpien väestöryhmien elinoloja ja työoloja kohentamalla.

Terveyden edistämisen mahdollisuudet eivät ole utopiaa. Useat tärkeimmistä ongelmista jopa puolittuisivat, jos saisimme koko väestön tilanteen yhtä hyväksi kuin korkea-asteen koulutuksen saaneilla on jo nyt, tai jos saavuttaisimme Euroopan kärkimaiden tason esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien tai onnettomuuksien ehkäisyssä.