Tällä matkalla jalat altistuvat vaurioille, joilla voi hoitamattomana olla vakavia seurauksia. Diabetes altistaa jalkojen tuntohäiriöille ja valtimoverenkierron heikkenemiselle, jolloin pienestäkin vauriosta voi kehittyä parantumaton haava ilman omahoitoa ja säännöllistä tarkkailua.

Sensorisia, motorisia ja autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä aiheuttava polyneuropatia koettelee diabeetikon jalkaterveyttä.

– Häiriö kehittyy lähes kaikille diabeetikoille jossain vaiheessa ja on merkittävä jalkaongelmien taustatekijä. Lisäksi kohonneet sokeriarvot heikentävät kehon immuunipuolustusmekanismeja ja lisäävät haavainfektion riskiä, auktorisoitu haavahoitaja Sirpa Arvonen kertoo.

"Iho voi myös tuntua lämpimältä, vaikka jalassa olisi valtimoiden vajaatoimintaa."

Suojatunnon tehtävänä on varoittaa ihmistä vaarasta kipuna, mutta diabeetikolla suojatunto voi neuropatian seurauksena tiedostamattaan heiketä tai hävitä kokonaan.

– Tällöin ulkoinen riskitekijä, kuten virheellinen omahoito, sopimaton kenkä tai sukka, paleltuminen tai palaminen voivat aiheuttaa vakavan ja syvän vamman ilman, että ihminen itse tiedostaa asiaa. Olen omassa työssäni hoitanut potilasta, jolle hiihtolenkillä syntynyt rakko aiheutti parantumattoman haavan ja tarina päättyi lopulta surullisesti sääriamputaatioon, Arvonen kertoo korostaakseen diabeetikon jalkaterveyden huomioimisen tärkeyttä.

– Tuntohäiriöiden lisäksi neuropatia voi vaikuttaa tasapainoon ja jalan asentoon. Huojumiseen haettu tuki varpaita kipristämällä altistaa kynsien ja varpaiden vaurioille, virheasennot puolestaan näkyvät kovettumina ja känsinä. Jalkojen hikoilu voi myös loppua, ja iho kuivua ja halkeilla herkästi. Iho voi myös tuntua lämpimältä, vaikka jalassa olisi valtimoiden vajaatoimintaa, Arvonen jatkaa.


Omahoitoa ammattilaisen tukemana

Diabeteksen hoitotasapainosta huolehtiminen on myös jalkaterveyden ylläpidon kulmakivi, sillä huono sokeritasapaino heikentää jalkahaavan paranemista. Lisäksi jalkojen kuntoa tulisi seurata päivittäin ja jalkahoitajalla käydä säännöllisesti, etteivät mahdolliset vauriot pääse kehittymään vakaviksi.

– Jalkojen eheyden päivittäinen tarkistaminen, pesu ja kuivaus varvas varpaalta haalealla vedellä tai lievästi happamalla pesunesteellä ovat omahoidon perusta. Kynnet pysyvät joustavina perusrasvauksella tai kynsiöljyllä, hydrofobinen sidos ja lampaanvilla puolestaan ehkäisevät ja hoitavat tehokkaasti varvasvälihautumia, Arvonen neuvoo.

– Jalkakylpyjä ei suositella, sillä hauduttaminen lisää infektioriskiä, eikä saunassa jalkoja tulisi nostaa yli istumatason palamisvaaran vuoksi. Vältettävien listalla ovat myös syövyttävät känsänpoistolaastarit, Arvonen jatkaa.

Terveyttä edistävien kenkien ja sukkien merkitystä jalkahoitaja korostaa ylitse muiden.

– Käyttötarkoitukseen ja jalkaan sopimattomat kengät ja sukat ovat varmaan suurin yksittäinen ulkoinen tekijä jalkahaavojen muodostumisessa, joten niihin kannattaa panostaa, Arvonen tietää.